Betonijulkisivujen vaurioituminen Beko-tutkimuksen mukaan osa 2

Betonijulkisivujen vaurioituminen Beko-tutkimuksen mukaan osa 2

Betonielementtijulkisivut ovat olleet yleisin julkisivurakenne suomalaisissa asuin- ja liikerakennuksissa 1960-luvun lopulta
lähtien aina 2000-luvulle saakka. Elementtirakentamisen suurimmat volyymit ajoittuvat 1960-luvun lopusta 1980-luvun
alkuun. Tyypillisin julkisivuelementti on ollut ns. sandwichelementti. Se koostuu betonisesta ulkokuoresta, jonka suunnittelupaksuus on ollut aikakaudesta riippuen 40 – 85 mm, lämmöneristekerroksesta, joka on tyypillisesti ollut mineraalivillaa,
sekä sisäkuoresta, jonka suunnittelupaksuus on ollut joko 70 mm (ei-kantava) tai 150 mm (kantava). Betonin lujuus
on elementtirakentamisen alkuvuosina ollut melko alhainen, luokkaa K20.

Artikkeli liittyy Tampereen teknillisen yliopiston Rakenteiden elinkaaritekniikan tutkimusryhmän vuosina 2006 – 2009 toteuttamassa
BeKo – Betonijulkisivujen ja -parvekkeiden korjausstrategiat -tutkimukseen, jossa kerättiin kattava otos betonielementtikerrostaloihin tehtyjä kuntotutkimusraportteja. Niiden perusteella selvitettiin muun muassa suomalaisten betonikerrostalojen vaurioitumisherkkyyttä sekä korjaamiseen johtaneita syitä. Mitä tutkimuksesta jäi käteen ja mitkä ovat keskeisimpiä konkreettisia tuloksia?

Artikkeli on julkaistu Kiinteistöposti-lehdessä nro 3, joka ilmestyi huhtikuussa 2010.

Lue lisää